Mika Helander

Tutkijatohtori, VTT, CEREN, Helsingin yliopisto

Maahanmuuttokeskustelu Suomessa on vilkastunut, kun aikaisempaa useampien puolueiden johdossa alettiin keskustella muuttoliikkeeseen liittyvistä ilmiöistä. Suomessa ei ole selvästi äärioikeistolaista puoluetta täyttämässä poliittisen kentän maahanmuutto- ja monikulttuurisuusvastaista tilaa. Keskustelunavauksia onkin tullut kaikista puolueista (Jungerstam-Mulders 2003; Gardberg 1993). Todennäköisesti maahanmuutto nousee eduskuntavaalien teemaksi keväällä 2011.

Keskisuuret puolueet kuten Vihreä Liitto, Ruotsalainen kansanpuolue ja Perussuomalaiset ovat jo pitkään keskustelleet maahanmuutosta, mutta uutta on, että myös suurimmat puolueet ovat osallistuneet keskusteluun ja nostaneet maahanmuuttokysymystä poliittisen keskustelun ytimeen. Esimerkiksi Kokoomuksessa esiintyi joitakin maahanmuuttajavastaisia lausuntoja EU-vaaleissa 2008, jossa Kai Pöntinen puolusti laajassa radiomainonnassa ”suomalaista elämäntapaa” (katso: http://www.youtube.com/kaipontinen#p). Helmikuussa 2010 Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja kertoi Hufvudstadsbladetissa, että kiintiöpakolaisten vastaanotto tulisi lopettaa (Uutispäivä Demari 23.2.2010; HBL 21.2.2010). SDP:ssä käynnistyi vilkas keskustelu kevättalvella 2010 puheenjohtaja Urpilaisen ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heinäluoman työperäiseen maahanmuuttoon liittyvien lausuntojen jälkeen.

Puolueiden lähestymistavat liittyvät niiden historialliseen ja aatteelliseen taustaan. Vasemmistopuolueissa korostetaan erityisesti työelämän kysymyksiä.SDP:n viimeaikaisten kannanottojen luonne nousee parhaiten esiin työelämän asiantuntijoiden ja edustajien näkemysten valossa. Ammattiyhdistysliikkeellä on perinteisesti suuri vaikutusvalta SDP:n linjanmuodostuksessa ja on kiinnostavaa, miten ammattijärjestöjen edustajat suhtautuvat maahanmuuttoon.

Ammattijärjestöjen edustajilla on kokemusta ilmiöstä ja työelämään liittyviä tiedollisia välineitä käsitellä asiaa. Liittovaltuutetut omaavat laajan tarttumapinnan suomalaiseen työelämään oman työpaikkansa, ammattiryhmänsä ja toimialansa kautta. Keräsin kevättalvella 2010 nettilomakkeella kyselyaineiston liittovaltuutettujen ja edustajiston jäsenten parissa, jossa kysyttiin maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Kysely suoritettiin ennen SDP:n puoluejohdon maahanmuuttoon liittyviä kannanottoja. Kyselyyn vastasi 334 valtuutettua viidestätoista ammattiliitosta. Vastaajat jakautuivat niin, että SAK-liitoista oli 189 vastaajaa, STTK-liitoista 92 vastaajaa ja akavalaisista liitoista 52 vastaajaa. Kysely sisälsi muun muassa 13 politiikkalohkoa, joiden merkitystä pyydettiin arvioimaan. Lomakkeessa kysyttiin liittovaltuutettujen arviota siitä, kuinka tärkeää on että liitto vaikuttaa maahanmuuttopolitiikkaan. Toinen aiheeseen liittyvä kysymys oli miten työperäisen maahanmuuton lisääntyminen on vaikuttanut ammattijärjestöjen vaikutusmahdollisuuksiin Suomessa. Jälkimmäinen kysymys liittyi 26 eri ilmiön kokonaisuuteen, joiden vaikutusta edunvalvontaan Suomessa pyydettiin arvioimaan.  Raportoin tässä kirjoituksessa kyselyn tuloksia ja tulkitsen niitä.

***

Liittovaltuutetuilla ei ollut vaikeuksia arvioida maahanmuuttopolitiikan merkitystä vaikuttamisen kohteena. Lähes kaikki vastaajat osasivat vastata asteikolla 1: hyvin tärkeää – 4: ei lainkaan tärkeää asetettuun kysymykseen. Vastaajista neljäsosa katsoo vaikuttamisen olevan hyvin tärkeää ja myös neljäsosa vastaa, ettei maahanmuuttopolitiikkaan vaikuttaminen ole kovinkaan tärkeää. Isoin ryhmä, eli 40 prosenttia katsoo maahanmuuttopolitiikkaan vaikuttamisen olevan melko tärkeää, vain vajaa kymmenen prosenttia katsoo että maahanmuuttopolitiikkaan vaikuttaminen ei ole lainkaan tärkeää. Maahanmuuttopolitiikkaa pidetään siis yleisesti ottaen melko tärkeänä vaikuttamisen kohteena.

Tällä politiikkalohkolla ei kuitenkaan ole lähellekään sama merkitys kuin esimerkiksi työllisyyspolitiikalla. Sen merkitys on myös selkeästi pienempi kuin kansainvälisten järjestöjen politiikkaan vaikuttamisella. Liittokohtaisissa vertailuissa ilmenee, että merkitys on suurempi joissakin liitoissa, kuten Rakennusliitossa. Tämä heijastaa kysymyksen ajankohtaisuutta rakennusalalla, jossa työskentelee paljon maahanmuuttajia ja tilapäistä ulkomaalaistyövoimaa.

Myös keskusjärjestötaustalla on selkeä yhteys maahanmuuttopolitiikan tärkeänä pitämiseen. SAK-liittojen valtuutetut pitävät maahanmuuttopolitiikkaa tärkeämpänä kuin STTK-liittojen valtuutetut, jotka puolestaan pitävät sitä tärkeämpänä kuin akavalaiset liittovaltuutetut.

Sillä merkityksellä joka maahanmuuttopolitiikalle annetaan on selkeä yhteys arvioon siitä, tulisiko suomalaisen työelämän integroitua laajemmin Suomea ympäröivään maailmaan. Vähemmän tärkeänä maahanmuuttopolitiikkaa pitävät ne vastaajat, jotka haluavat lisää yhdentymistä. Sitä vastoin ne, jotka eivät halua enempää yhdentymistä näkevät vaikuttamisen tärkeämpänä. Maahanmuuttopolitiikka tulkitaan näin olleen pikemmin sääntelevänä kuin sääntelyä purkavana politiikkalohkona.

Maahanmuuttopolitiikalla näyttäisi tämän pohjalta olevan suurin merkitys suorittavissa tehtävissä toimiville, mikä saattaa viitata pelkoon tai kokemukseen halpatyövoiman tuomisesta ulkomailta. Siten SDP:n kannattajakunnassa suuren osuuden omaavalle sinikaulustyöväelle maahanmuuttopolitiikka on muihin työelämän luokkiin verrattuna suhteellisesti tärkeämpi politiikkalohko.

Työperäisen maahanmuuton lisääntymisen merkitystä ay-liikkeen vaikutusmahdollisuuksille on hieman vaikeampi arvioida. Reilu kymmenes vastaajista ei osaa arvioida sitä. Lähes puolet vastaajista (46 prosenttia) katsoo, että maahanmuuton lisääntymisellä ei ole ollut vaikutusta edunvalvonnalle. Vain seitsemän prosenttia katsoo vaikutusmahdollisuuksien parantuneen, mutta jopa 34 prosenttia kokee vaikutusmahdollisuuksien huonontuneen. Sitä voi pitää yllättävän korkeana lukuna. Tämä suhdeluku viittaa todennäköisesti maahanmuuttajien matalaan järjestäytymisasteeseen (kts. Alho 2008).

Työperäisen maahanmuuton lisääntyessä matalan järjestäytymisasteen ennakoidaan vaikeuttavan edunvalvontaa. SAK-liitoissa näkemykset ovat polarisoituneempia kuin muiden keskusjärjestöjen alaisissa liitoissa, ja liittovaltuutetut ovat taipuvaisempia katsomaan, että työperäisen maahanmuuton lisääntymisellä on ollut merkitystä vaikutusmahdollisuuksille.

Vastauksilla on mielenkiintoinen yhteys siihen kuinka humaanina suomalainen yhteiskunta koetaan. Suomalaista yhteiskuntaa humaanina pitävät vastaajat eivät näe työperäisellä maahanmuutolla olevan merkitystä ammattijärjestöjen vaikutusmahdollisuuksille. Vastaavasti ne, jotka eivät pidä Suomea humaanina kokevat maahanmuuton heikentävän vaikutusmahdollisuuksia. Lisäksi vastaajat, jotka toivovat yhdentymisen ympäröivään maailmaan pysyvän samalla tasolla tai vähenevän katsovat, että työperäinen maahanmuutto on heikentänyt vaikutusmahdollisuuksia. Ne, jotka katsovat että työperäisellä maahanmuutolla ei ole merkitystä vaikutusmahdollisuuksille, ovat taipuvaisia toivomaan lisää yhdentymistä ympäröivään maailmaan.

SDP:n johdon kannanotot työperäiseen maahanmuuttoon liittyen ovat monelta osin samansuuntaisia liittovaltuutettujen näkemysten kanssa. Tilanne ei ole dramaattinen, eikä maahanmuuttoa pidetä politiikan keskeisimpiin kysymyksiin kuuluvana, mutta asia on ajankohtainen ja maahanmuuton tulee vastaajien mielestä olla hallittua.

Mielipidetiedustelut, jotka suoritettiin SDP:n johdon lausuntojen jälkeen, osoittavat enemmistön suomalaisista vastustavan maahanmuuton lisäämistä korkean työttömyyden aikana. SDP:n kannattajista yli 80-prosenttia on samaa mieltä siitä, ettei työperäistä maahanmuuttoa pidä lisätä niin kauan kuin Suomessa on korkea työttömyys (TNS-Gallup/Demari 18.5.2010, www.demari.fi/content/view/10868/317; Taloustutkimus/Länsiväylä 25.5.2010).  SDP linjaa tämän mukaisesti Joensuun puoluekokouksen sisäpoliittisessa julkilausumassa ettei se tue hallituksen esitystä EU:n ulkopuolisen työvoiman saatavuusharkinnan poistamisesta (www.sdp.fi/node/1815).

Yhteenvetona voi todeta, että työmarkkinalähtöisestä näkökulmasta maahanmuuttoaihetta lähestyvät ammattiliittojen liittovaltuutetut ja sosiaalidemokraattinen puolue eivät tue työperäisen liikkuvuuden täydellistä vapauttamista.

Kiitokset

Haluan kiittää Helena Hämäläistä ja Pia Björkbackaa SAK:sta, ja tutkija Karin Creutz-Kämppiä CEREN:istä kirjoitukseen saamistani kommenteista ja parannusehdotuksista, sekä valt.yo. Linda Salmea aihetta varten tehdyistä tilastoajoista.

Kirjallisuus

Alho, Rolle (2008) Maahanmuuttajat suomalaisessa ay-liikkeessä – tapaus PAM. Mika Helander (toim.), Going Global. Ay-liikkeen menestysresepti globaalissa ajassa? Helsinki: Sophi, Minerva.

Gardberg, Annv (1993) Against the stranger, the gangster and the establishment: A comparative study of the ideologies of the Swedish Ny Demokrati, the German Republikaner, the French Front National and the Belgian Vlaams Blok. Helsingfors: SSKH.

Jungerstam-Mulders, Susanna (2003) Unneven Odds. The Electoral Success of the Freiheitliche Partei Österreichs, the Vlams Blok, the Centrumdemocraten and the Republikaner under the Conditions Provided by the Political System in Austria, Belgium, the Netherlands and Germany. Helsingfors: SSKH.

Lähteet

Hufvudstadsbladet 21.2.2010 http://www.hbl.fi/text/inrikes/2010/2/21/d43453.php

Länsiväylä 25.5.2010, http://www.lansivayla.fi/Uutiset/Uutiset/Suomalaiset-eivat-halua-lisata-tyoperaista-maahanmuuttoa

Pöntinen, Kai, Eu-vaalikampanja http://www.youtube.com/kaipontinen#p

SDP www.sdp.fi/node/1815

Uutispäivä Demari 23.2.2010, 18.5.2010 http://www.demari.fi/content/view/9588/317/ ,  www.demari.fi/content/view/10868/317