Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ry:n järjestämillä II ETMU-päivillä Jyväskylässä 28.-29.10.2005 luovutettiin ETMU-kunnianosoitus emeritaprofessori Marja-Liisa Swantzille. Palkinnolla haluttiin kiittää professori Swantzia hänen elämäntyöstään etnisten suhteiden tutkimuksen parissa.

Professori emerita Marja-Liisa Swantz (s. 1926) nimitettiin Uppsalan yliopiston dosentiksi vuonna 1971 sekä Helsingin yliopiston dosentiksi 1973.

Pitkäaikaisen Tansaniassa tehdyn antropologisen kenttätutkimuksen tuloksena syntynyt väitöskirja Ritual and Symbol in transitional Zaramo Society with special reference to women (1970) merkitsi läpimurtoa Suomen ja Tansanian väliselle tutkimusyhteistyölle. Pääosan tutkimustyöstään Marja-Liisa Swantz on tehnyt juuri Tansaniassa. Hän esimerkiksi johti Suomen Akatemian kulttuuria ja sosiaalista muutosta tutkivaa tutkimusprojektia, joka toteutettiin yhteistyössä Tansanian kulttuuriministeriön kanssa.

Marja-Liisa Swantz on ensimmäinen niin sanottuja osallistavia tutkimusmenetelmiä käyttänyt suomalainen tutkija ja alan pioneereja koko maailmassa. Osallistavan tutkimuksen kehittämisen ohella Marja-Liisa Swantzin panos kansainvälisessä kehitystutkimuksessa on ollut merkittävä. Kysymys tieteellisen tiedon ja arkitiedon eroista ja kohtaamisista on erottamattomasti kuulunut Swantzin tutkimuksiin. Omien sanojensa mukaan hän ei ole hyväksynyt tiedon tuottamisen tapoja ikään kuin annettuina, vaan on asettanut kyseenalaiseksi tieteen normatiivisuuden, tietosysteemien hierarkkisuuden ja osin koko tieteellisen järjestelmän instituutioineen.

Pitkän tieteellisen uransa aikana emeritaprofessori Swantz on toiminut opettajana kansatieteen, uskontotieteen, sosiaaliantropologian, kulttuuriantropologian ja kehitysmaatutkimuksen laitoksilla Helsingin yliopistossa. Hän oli viimeksi mainitun laitoksen ensimmäinen johtaja sekä tutkimusjohtaja.

Vuosina 1982-1983 Marja-Liisa Swantz toimi vierailevana professorina Wisconsinin yliopistossa. Kehitysmaainstituutin johtajana ja tutkimusjohtajana Swantz johti laajoja projekteja eri alojen tutkijoiden ja tutkijaryhmien kanssa yhteistyössä Dar es Salaamin ja Nairobin yliopistojen, ja myöhemmin Yhdistyneiden Kansakuntien yliopiston WIDERin tutkijaryhmien kanssa. Swantz nimitettiin WIDER:in vierailevaksi professoriksi vuonna 1993. Samaan aikaan hän jatkoi tutkimustyötä Suomen ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston tukemassa maaseudun Rural Integrated Project Support -kehitysohjelmassa Etelä-Tansaniassa kesään 1998 asti. Eläkkeelle jäätyään Marja-Liisa Swantz on jatkanut tieteellistä työtään, mutta sen ohella hän on julkaissut kolme omiin kokemuksiin perustuvaa muistelmateosta: Omaa tietä etsimässä (Helsinki: Suomen Lähetysseura 2002), Tie vie Tanganjikaan (Helsinki, Suomen Lähetysseura 2003) sekä Aikani Afrikassa (Helsinki, Gummerus 2004).

Marja-Liisa Swantz on palkittu monesti aiemminkin. Vuonna 1986 hänet nimitettiin Vuoden Naiseksi ja hänen kirjansa Transfer of Technology as an Intercultural Process valittiin vuoden tiedekirjaksi vuonna 1990. Samana vuonna hänelle annettiin Helsingin yliopiston perustajan kuningatar Kristiinan nimeä kantava Kristiina-palkinto. Swantz nimitettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi vuonna 2000.