Perheenyhdistämistä koskeva lainsäädäntö hämmentää. Erityisesti huomiota on saanut tapaus, jossa turvapaikan saaneen irakilaismiehen vaimo ja kolmivuotias lapsi ovat saaneet käännytyspäätöksen. Maahanmuuttoviranomaisten käännytyspäätös  oli kuitenkin julkisuudessa olleiden tietojen valossa lain mukainen eikä perheen tilanne ole Maahanmuuttoviraston näkökulmasta ainutkertainen. Päinvastoin, nykyinen laki tuottaa jatkuvasti vastaavia tilanteita.

Tapaus  kertookin, että Suomen EU:n ulkopuolisia henkilöitä koskeva perheenyhdistämisiä säätelevä lainsäädäntö on ollut erittäin tiukka jo ennen uusimpia siihen esitettyjä kiristyksiä. Edelliset tiukennukset tehtiin vuonna 2010. Tällöin tulorajat ulotettiin henkilöihin, jotka oleskelevat kansainvälisen suojelun perusteella ja joiden perhe on perustettu oleskeluluvan saamisen jälkeen. Myös muita tiukennuksia tehtiin, minkä seurauksena hakuprosessi on erityisesti konfliktialueilta tuleville monimutkainen ja kallis.

Työllistyminen ei useinkaan riitä toimeentuloedellytysten täyttymiseen

Työllistyminen ja siitä saatava palkka eivät todellisuudessa aina riitä to imeentuloedellytyksen täyttymiseen. Ylipäänsä etenkin perheitä koskevat tulorajat ovat korkeat, eikä niihin yltäisi suuri osa työssäkäyvistä suomalaisista.

Lehtitietojen perusteella irakilaisperheen isä oli työllistynyt ruokalähettinä. Työstä saatavien tulojen ei kuitenkaan katsottu riittävän perheen elättämiseen.

Maahanmuuttajat työllistyvät usein matalapalkka-aloille. Korkeat tulorajat koskevat myös muin perustein Suomessa oleskelevia EU:n ulkopuolisia kansalaisia, kuten työntekijöitä ja opiskelijoita. Tulorajat vaikeuttavat myös Suomeen suoraan rekrytoitujen työntekijöiden mahdollisuutta saada perheensä Suomeen. Tämä johtaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa Suomeen palkattu sairaanhoitaja joutuu elämään eri maassa kuin puolisonsa ja lapsensa.

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta tulorajat asettavat perheet keskenään eriarvoiseen asemaan, jolloin oikeus perhe-elämän toteutuu vain hyvätuloisten kohdalla.

Lakimuutoksen tavoite on ulottaa tiukat vaatimukset uusiin ryhmiin

Suomen hallitus on esittelemässä uusia kiristyksiä lakiin. Esityksessä toimeentulovaatimus ulotettaisiin kansainvälisen tai tilapäisen suojelun nojalla oleskelevien perheisiin, alaikäisiin ja Suomen kansalaisiin, mutta jättäisi suojeluntarpeen nojalla oleskeleville 3 kuukauden määräajan.

Kiristykset vaikuttaisivat todennäköisesti kaikkein raskaimmin juuri haavoittuvimmassa asemassa lähtömaissa oleskelevien asemaan ja tekisivät alaikäisten perheenyhdistämisistä käytännössä mahdottomia. Lisäksi Suomen kansalaisten perheenyhdistämisen rajoitukset koskisivat todennäköisesti myös kansalaisuuden saaneiden maahanmuuttajien perheitä.

Elämäntilanteen vakiinnuttaminen ja työpaikan saaminen Suomessa kestää tyypillisesti useita vuosia. Suurella osalla turvapaikanhakijoina saapuneista ei nykyisinkään ole mahdollisuutta perheenyhdistämiseen siihen liittyvien vaativien ja kalliiden hallinnollisten ehtojen takia.

Uusimmat kiristysvaatimukset eivät ole reagointia viime syksyn lisääntyneisiin turvapaikanhakijamääriin, vaan ne kirjattiin hallitusohjelmaan jo hallitusta muodostettaessa. Lakimuutoksen taustalla on poliittinen linjaus, ei olosuhteiden asettama pakko.

Siksi ETMU ry:n hallitus haluaa kiinnittää kriittisen huomion yksittäisten traagisten tapausten sijasta lakiin ja sen vaatimuksiin, tulorajojen korkeaan tasoon ja lain tiukennuksiin.

Puheenjohtaja Lotta Haikkola