Kaisu Koskela, tohtorikoulutettava, sosiologia, Helsingin yliopisto

Viime vuosien maahanmuuttokeskustelussa on keskitytty korkeasti koulutettuihin maahanmuuttajiin. Tässä keskustelussa korkeakoulutettujen merkitystä arvioidaan useimmiten osana Suomen talouden tulevaisuutta, jolloin huomio ei kiinnity heidän sosiaaliseen elämäänsä. Sisäasiainministeriön Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -työryhmän tuoreessa ehdotuksessa linjataan ”Suomi tarvitsee aktiivista, suunnitelmallista ja kohdennettua työperusteista maahanmuuttoa” . Tällä tavoin Suomi pyrkii pärjäämään globaalissa kilpailussa, jota koulutetuista ”osaajista” käydään. Oletuksena on, että muuttajia houkutellaan Suomeen puhtaalla luonnolla, turvallisella yhteiskunnalla, yhdenvertaisuudella, koulutusjärjestelmällä ja toimivilla palveluilla. Heidän sopeutumisestaan tai kotouttamisesta Suomeen ei työryhmän ehdotuksessa puhuta mitään.

Muista maahanmuuttajaryhmistä puhutaan yleisesti yhteiskunnallisessa, kulttuurillisessa ja sosiaalisessa viitekehyksessä sekä humanitäärisenä ja moraalisena kysymyksenä, kun taas korkeasti koulutetut maahanmuuttajat ovat kiinnostavia etupäässä heidän taloudellisen merkityksensä vuoksi. Tässä yhteydessä koulutetuista maahanmuuttajista puhutaan ikään kuin he olisivat villejä ja vapaita ”ekspatteja”, jotka liitelevät ympäri maailmaa työtarjousten perässä, matkat ja muutot maksettuina. Tämän oletusarvoisesti länsimaalaisen ekspatin ajatellaan elävän elämäänsä globaalissa maailmassa juurtumatta mihinkään.

Käsitys korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista siirtolaisina, joille muuttaminen on vaivatonta ja vapaaehtoista on vaikuttanut osaltaan myös heitä koskevaan tutkimukseen. Näkemykseni mukaan korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia käsittelevä tutkimus on hyvin erilaista kuin muu maahanmuuttajatutkimus Suomessa. Korkeasti koulutetut maahanmuuttajat jätetään usein kotouttamiskeskustelun ja -tutkimuksen ulkopuolelle ja heihin viitataan vain taloudellisesta tai työelämän näkökulmasta. Heidän oletetaan elävän Suomessa ongelmitta, ilman sen suurempaa tarvetta tai halua integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Suomeen saapuvat korkeasti koulutetut maahanmuuttajat ovat kuitenkaan harvoin enää lähetettyjä ”nokialaisia” vuoden tai kahden sopimuksilla. Heitä saapuu yhä useammille aloille kaikkialta maailmasta, myös länsimaiden ulkopuolelta. Useimmat tulevat tänne omasta tahdostaan. Heitä tulee opiskelemaan, rakkauden perässä tai kiinnostuksesta kaukaiseen ja eksoottiseen maahamme. Muuttajat haluavat jäädä Suomeen ja löytää itselleen paikan suomalaisesta yhteiskunnasta. Asettuminen uuteen kotimaahan ei kuitenkaan ole täysin kivutonta ja siksi on tarpeen pohtia, mitä tapahtuu, kun nämä vapaaehtoiset maahanmuuttajat yrittävät integroitua Suomeen.

Oma tutkimukseni, joka koskee Helsingissä asuvien korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien sosiaalista elämää ja sopeutumista, on osoittanut, että korkeasti koulutettujen muuttajien arki Suomessa ei ole niin vaivatonta kuin oletetaan. On totta, että useimmat tähän ryhmään kuuluvat henkilöt asetetaan suomalaisten asenteista muodostuvan ’maahanmuuttajahierarkian’ huipulle, ja pääasiallisesti heitä kohdellaan tervetulleina maahanmuuttajina. Korkeasti koulutetut maahanmuuttajat yleensä ottaen otetaan vastaan positiivisemmin kuin esimerkiksi humanitaarisista syistä (vaikka näidenkin joukossa on korkeasti koulutettuja). Tästä huolimatta monet heistä eivät koe tulevansa hyväksytyiksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Kun muista syistä Suomeen tulleita yritetään kannustaa tulemaan enemmän suomalaisten kaltaisiksi ja heitä kehotetaan opettelemaan kieltä ja kulttuuria, niin korkeasti koulutettujen, etenkin länsimaista tulevien maahanmuuttajien työsarkaksi jää helposti ”kulttuurilähettilään” virka. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien katsotaan edustavan Suomea rikastuttavaa kansainvälisyyttä, joka saa meidän maamme tuntumaan globaalilta ja kosmopoliittiselta paikalta. Suhtautuminen poikkeaa tavallisemmasta asetelmasta, jossa maahanmuuttajiin yleisesti liitettävä monikulttuurisuus koetaan uhkaavaksi.  Tutkimuksessa mukana olevien kokemus on se, että Suomessa heidän ei haluta muuttuvan kaltaisiksemme, vaan haluamme nähdä heidät juhlimassa St. Patrick’s Day:tä ja halloweenia, opettamassa salsaa kuubalalsittain tai sushiravintoloitsijoina. Tässä menossa suomalaisetkin haluavat olla mukana, koska se tarjoaa mahdollisuuden kansainvälisiin kokemuksiin, ja vaikkapa englannin- tai ranskankielen harjoittelemiseen.

Korkeasti koulutetun maahanmuuttajan näyttää olevan mahdotonta ”alkaa suomalaiseksi”. Sen sijaan heidän täytyy etsiä mahdollisuudet kuulumiseen jostain muualta, yleensä muiden korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien seurasta. Korkeasti koulutetut maahanmuuttajat rajaavat omaa kuulumistaan ja ryhmäidentiteettiään viittaamalla itseensä sanalla foreigner, ulkomaalainen. Tällöin ulkomaalaisuutta määritetään sekä suomalaisuutta vasten, että muita maahanmuuttajia, immigrants, toiseuttaen. Puhetapa luo samalla arvoasteikon, jossa ulkomaalaisuus näyttäytyy maahanmuuttajaa positiivisempana sosiaalisena identiteettinä.

***

Turussa järjestetyillä vuoden 2013 Sosiologipäivillä kokoontui työryhmä, jonka osallistujia kiinnostivat sekä Suomeen tulleet että Suomesta lähteneet korkeasti koulutetut maahanmuuttajat. Työryhmässä keskusteltiin muun muassa siitä, millaisiksi tähän ryhmään kuuluvat maahanmuuttajat kokevat elämänsä, siirtolaisuutensa ja identiteettinsä uusissa kotimaissaan. Minua nämä avaukset inspiroivat valtavasti. Olen nimittäin huomannut, että kun korkeakoulutettujen maahanmuuttajien arkea tarkastelee lähempää, vaikkapa pubissa oluttuopin äärellä, niin Nokia-kiiltokuvan takaa paljastuu kirjo erilaisia elämiä täällä pohjoisen taivaan alla. Ihmisten tarinoita kuuntelemalla ajatus muusta yhteiskunnasta irrallaan elävästä ekspatista alkaa saada uusia sävyjä.

Sosiologipäivien työryhmään osallistuneet ovat kirjoittaneet yhdessä artikkelikokoelman, joka ilmestyy piakkoin lehdessä Journal of Finnish Studies. Oma artikkelini kuvaa sopeutumiseen liittyviä ongelmia, joita Suomessa asuvat korkeasti koulutetut maahanmuuttajat ovat kohdanneet. Monet näistä ongelmista liittyvät nimenomaan suomalaisten mielikuviin maahanmuuttajista ja maahanmuuttajaryhmien hierarkisoimiseen.