Marja Tiilikainen

Tutkijatohtori, FT, Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto

Sisällissotaa paenneiden somalialaisten turvapaikanhakijoiden tuloa Suomeen kuvattiin aikoinaan ”somalishokiksi”. Akuutti shokkivaihe lienee kahdenkymmenen vuoden aikana jo ohitettu, mutta somalialaiset ovat säilyttäneet asemansa Suomen näkyvimpänä – ja samalla kiistellyimpänä – vähemmistönä. Mikä somalialaisissa jaksaa kiihdyttää suomalaisia? Mikä on median rooli tässä keskustelussa?

Suomen maahanmuuttajista erityisesti somalialaiset ovat kohdanneet syrjintää niin työssä kuin arjessa. Muun muassa Magdalena Jaakkola (2005, 2009) on tutkimuksissaan osoittanut, kuinka suomalaisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat koventuneet taloudellisten laskusuhdanteiden aikana ja aivan erityisesti kielteiset asenteet ja syrjintä ovat kohdistuneet somalialaisiin. Maahanmuuttajien elinolotutkimuksen mukaan (Pohjanpää 2003) somalialaisista 44 prosenttia oli kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa. Tyypillisesti väkivaltaa koettiin muualla kuin yksityisasunnossa ja tekijä oli tuntematon. Myös Euroopan Unionin Perusoikeusviraston tekemän kansainvälisen vertailututkimuksen mukaan (EU-MIDIS 2009) somalialaiset Suomessa kokivat suhteellisesti eniten väkivaltaa tai sen uhkaa (74 vastaajaa sadasta).

Monien suomalaisten silmissä somalialaisissa ruumiillistuvat kulttuurinen ja uskonnollinen toiseus, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat, sekä lisääntyvästi myös globaalit turvallisuusuhkat. Muslimitaustaisten maahanmuuttajien liikkuvuus ja transnationaaliset yhteydet ovat alkaneet kiinnostaa myös viranomaisia aivan uudella tavalla 9/11-tapahtumien jälkeen. Vanhat uhkakuvat islamista läntisen maailman vihollisena ovat saaneet suuret mittasuhteet. Aivan erityisesti huolta kannetaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kasvavasta toisesta ja kolmannesta muslimien sukupolvesta, jonka radikalisoitumista pelätään.

Konfliktien raastama ja epävakaa Somalia nähdään yhtenä kansainvälisen terrorismin pesänä. Myös Suomessa keskustelun sävy on muuttumassa. Polarisoituneiden äänenpainojen – hyvät maahanmuuttajat, pahat maahanmuuttajat tai työperäinen maahanmuutto, humanitäärinen maahanmuutto – rinnalle on nousemassa eurooppalaisesta kehityksestä vauhtia ottava keskustelu islamista, muslimeista ja turvallisuudesta. Ei ole yllätys, että julkinen keskustelu Suomessa kiertyy jälleen kerran somalialaisten ympärille.

Helsingin Sanomien artikkelissa ”Moskeijan nuori polvi” (11.4.2010; HS:n verkkolehdessä jutun otsikkona on ”Radikalisoituneet toisen polven muslimit huolestuttavat Suomessakin”) toimittaja Tommi Nieminen haastattelee toisen sukupolven muslimeja Suomessa. Keskeinen rooli tarinassa annetaan Somaliassa syntyneelle 21-vuotiaalle Abdillahi Farah Muhamedille, jota toimittaja kuvaa muun muassa ”jyrkäksi sunniksi”. Mielikuvaa vahvistaa sivun kokoinen kuva, missä Abdillahi istuu kotinsa lattialla pukeutuneena vaatteisiin, joita harras muslimi pitää moskeijaan mennessään. Radikalisoitunut islam Suomessa on saanut kasvot, ja sanoma uppoaa lukijoihin.

Niemisen jutun seurauksena sosiaali- ja kasvatusalaa opiskelevan Abdillahin työharjoittelusopimus Pähkinärinteen päiväkodissa Vantaalla puretaan. Kirjallisessa purkuilmoituksessa todetaan: ”Hänen mielipiteensä ovat ristiriidassa suomalaisen yhteiskunnan perusarvojen kanssa. Henkilö, jolla on artikkelissa esiintyviä arvoja, ei voi työskennellä kasvatusyhteisössä”.

Uskonnonvapautta suomalaisena arvona ei päätöksessä mainita. Sen sijaan todetaan, että Abdillahi on hoitanut työnsä päiväkodissa hyvin, hänen käytöksensä on ollut miellyttävää ja hän on ollut hyvin motivoitunut.

Mikä tekee nuoresta Abdillahista ”radikaalin”? Somalian sisällissodan keskeltä Suomeen muuttanut Abdillahi on elänyt normaalin murrosiän kuohuntavaiheen. Islamin usko on tarjonnut hänelle moraalisen selkärangan, jonka avulla hän on irtautunut muun muassa päihdekokeiluista. Helsingin Sanomien julkaiseman haastattelun jälkeen Abdillahi pyysi itselleen tukea luterilaisesta seurakunnasta. Järkyttynyt Abdillahi on kertonut, että haastattelusta oli käytetty irrallisia otteita sillä tavoin, että sanotun merkitys muuttui.

Toimittaja ei ollut myöskään tarjonnut journalistien eettisistä ohjeista tietämättömälle haastateltavalleen tilaisuutta tarkistaa, miten häntä oli lainattu. Nyt haastateltava sai lukea itseään koskevan jutun vasta lehdestä. Kuvassa Abdillahi poseerasi isänsä lainavaatteissa, jotta toimittaja saisi haluamaansa kuvituskuvaa. Lopputuloksena oli tarkoitushakuinen artikkeli, josta Abdillahi tuskin tunnisti itseään – naapurit ja työtoverit hänet sentään tunnistivat, olihan jutussa mainittu haastateltavan koko nimi ja myös asuinlähiö.

Helsingin Sanomat ei julkaissut Abdillahin vastinetta, missä hän halusi oikaista esitettyjä väitteitä ja kertoa olevansa tavallinen nuori. Toimittaja totesi Abdillahille lähettämässään viestissä, että oli ikävää että Abdillahi menetti harjoittelupaikkansa, mutta hänen ainoa päämääränsä oli ollut journalistinen.

Juridinen valitusprosessi asiasta on käynnistetty – työharjoittelusopimuksen purkaminen lehtijutun perusteella on luonnollisesti täysin epäasiallista. Tapahtunut herättää myös laajempaan pohdiskeluun median vastuusta aikana, jolloin maahanmuuttajavastaisuus sekä islamofobia ovat yhä avoimemmin esillä julkisessa keskustelussa. Miten negatiivisia stereotypioita vahvistava journalismi vaikuttaa asenneilmapiiriin yleensä sekä kyseisen nuoren maailmankuvaan ja motivaatioon integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan erityisesti? Mitä seuraa koulutuksesta ja työelämästä sivun jäämisestä? Pahimmillaan seurauksena voi olla syrjäytyminen, jopa radikalisoituminen. Abdillahi, samoin kuin monet muut etnisiin vähemmistöihin kuuluvat nuoret, saavat jatkuvasti kokea arjessaan rasismia ja syrjintää. Näitä haavoittuvassa asemassa olevia nuoria tulisi tukea eikä suinkaan vaikeuttaa heidän osallisuuttaan suomalaisessa yhteiskunnassa.
Lähteet

EU-MIDIS (2009) European Union Minorities and Discrimination Survey. Main Results Report. European Union Agency for Fundamental Rights.

Jaakkola, Magdalena (2005) Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin vuosina 1987–2003. Työpoliittinen tutkimus 286. Helsinki: Työministeriö.

Jaakkola, Magdalena (2009) Maahanmuuttajat suomalaisten näkökulmasta. Asennemuutokset 1987–2007. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.

Pohjanpää, Kirsti (2003). Syrjintä. Kirsti Pohjanpää, Seppo Paananen ja Mauri Nieminen, Maahanmuuttajien elinolot. Venäläisten, virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten elämää Suomessa 2002. Helsinki: Tilastokeskus, 65–77.