Tiina_kuva

Tiina Sotkasiira, YTT, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto

Eduskuntavaalit lähestyvät ja viime viikkojen ulostulot mediassa antavat ymmärtää, että vastakkainasettelujen aika on jälleen koittanut. Juopaa yritetään rakentaa ainakin niin sanottujen kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välille.

Monia aihepiiri lähinnä haukotuttaa, koska tuoreita näkemyksiä ei maahanmuuton ympäriltä ole pitkään aikaan poliitikkojen suusta kuultu. Varsinkin maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvien demagogia tuntuu toistavan samoja, usein perustelemattomia, väitteitään. Toisaalta, vaaleissa ehdolla olevilta kantoja maahanmuuttoon tullaan kysymään kevään aikana. Kaikki eivät voi myöskään sulkea korviaan maahanmuuttokeskustelulta, koska aihepiiri koskettaa henkilökohtaisesti.

Niitä ehdokkaita varten, jotka eivät halua käydä maahanmuuttokeskustelua pelkän mutu-tuntuman varassa, tiivistän tähän kirjoitukseen muutamia näkökulmia sekä tilastotietoja maahanmuuttoon liittyen. Lähden liikkeelle peruskysymyksistä, kuten kenestä puhutaan, kun puhutaan maahanmuuttajista, ketkä Suomeen muuttavat ja keneltä taas evätään pääsy maahan.

Tilastoja lukiessa kannattaa olla tarkkana, sillä luvut vaihtelevat sen mukaan, arvioidaanko ulkomaalaisuutta kansalaisuuden, äidinkielen tai syntymämaan perusteella vaiko näiden yhdistelmänä. Poliitikoille taas on tyypillistä, että maahanmuuttajista puhutaan yhtenä ryhmänä tai että käytetään nimitystä maahanmuuttaja, kun oikeastaan tarkoitetaan esimerkiksi turvapaikan hakijoita. Lisäksi mielikuvatasolla ajatellaan, että joistakin tietyistä maista, kuten Somaliasta tai muista sotaakäyvistä maista, tulisi Suomeen erityisen paljon ihmisiä. Mielikuvat ja todellisuus eivät kuitenkaan aina kohtaa.

Suomessa on nimittäin eniten ulkomaan kansalaisia naapurimaistamme eli Venäjältä sekä Virosta. Näiden maiden kieltä puhuvat ihmiset muodostavat myös suurimmat vieraskielisten ryhmät. Ulkomailla syntyneitä on eniten entisestä Neuvostoliitosta, Virosta sekä Ruotsista. Muita suurempia ulkomaalaisia kansalaisuusryhmiä ovat Somalian, Kiinan, Irakin, Turkin, Thaimaan, Intia ja Britannian kansalaiset.

Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan 1.1.-31.11.2014 välisenä aikana suurin osa oleskeluluvan hakijoista oli Venäjän federaation (3 472 henkilöä) sekä Intian (1 804) ja Kiinan (1 602) kansalaisia. Seuraavaksi suurimmat kansalaisuusryhmät olivat Ukraina, USA, Vietnam, Thaimaa, Turkki, Filippiinit ja Nepal. Kaiken kaikkiaan hakemuksia tuli tuona aikana reilut 20 000.

EU-maista ja Pohjoismaista tulevien ei yleensä tarvitse oleskelulupaa hakea. Tämä ryhmä on kuitenkin erittäin merkittävä maahanmuuton kokonaiskuvan kannalta, koska yleisin Suomeen muuton syy on nimenomaan EU-perusteinen maahanmuutto. Tähän ryhmään kuuluu n. 30 % muuttajista. Vapaa liikkuvuus sisältää niin työn, opiskelun kuin perhesiteen vuoksi tapahtuvan muuton EU-maista.

Vuonna 2013 Suomeen muutti kaikkiaan 31 941 henkilöä. Euroopasta tulijoita oli 21 233, joista reilut 16 000 saapui toisesta EU-maasta. Venäjältä tulleet ovat mukana tässä eurooppalaisten ryhmässä. Aasiasta Suomeen muutti 6 678, Afrikasta 1 952 henkilöä, Amerikan mantereelta 1 484 ja Oseaniasta 273. Tuntemattomaksi jäi 321 henkilön lähtömaa.

Kun taas katsotaan Maahanmuuttoviraston tilastoja 1.1.2014 – 30.11.2014 vireille tulleista ensimmäisistä oleskelupahakemuksista sekä niiden käsittelyperusteista, huomataan, että suurin osa hakemuksista tehtiin perhesyiden vuoksi (8 485 hakemusta). Seuraavaksi suurin hakijaryhmä ovat opiskelun vuoksi oleskelulupaa hakevat (5 858). Työperusteista oleskelulupaa haki 5 586 henkilöä, joista 1 062 hakemusta tehtiin erityisasiantuntijoille ja 555 tieteenharjoittajille. Kuriositeettina se, että urheilijoita ja valmentajia joukossa oli 286.

Vertailun vuoksi sanottakoon, että kansainvälisen suojelun vuoksi, siis pakolaisten tai turvapaikanhakijoina oleskeluluvan saaneiden, omaisille (lapselle, puolisolle tai huoltajalle) oleskelulupia haettiin 625 kpl. Suomen kansalaisten omaisille oleskelulupia haettiin 2 692. Niistä suurin osa haettiin Suomen kansalaisten puolisoille (2 391). Muiden ulkomaalaisten perheenjäseniä koskevia hakemuksia jätettiin 5 231. Julkisuudessa keskustelua herättävien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden perheenyhdistäminen vastaa siis alle 4 % kaikista perhesyiden vuoksi jätetyistä oleskelulupahakemuksista.

Kokonaan eri asia on vielä se, ketkä oleskelulupia nykyisellään saavat. 1.1.–30.11.2014 välisenä aikana ratkaistuista oleskelulupahakemuksista hakijalle myönteisen ratkaisun sai n. 85 % hakijoista (16 605), kun käsiteltyjä päätöksiä oli kaikkiaan 19 627. Kansainvälistä suojelua saaneiden lapsille myönnettiin tuona aikana 791 oleskelulupaa, kun taas 364 vanhempaa sai kielteisen päätöksen lapsensa oleskelulupaa koskevaa hakemukseen. Kansainvälistä suojelua saaneiden lasten huoltajille tehtiin 9 myönteistä ja 29 kielteistä päätöstä. Kv. suojelua saaneiden muista omaisista, siis esimerkiksi isovanhemmista, oleskeluluvan sai 12 henkilöä. Ilman oleskelulupaa jäi 386 omaista. Puolisolleen oleskelulupaa hakeneista kansainvälistä suojelua saavista hakijoista reilu puolet eli 56 % (186 hakemusta) sai myönteisen päätöksen, kun taas Suomen kansalaisten puolisoita koskevista hakemuksista läpi meni 93 %.

Kiintiöpakolaisia Suomeen tulee vuosittain 600–700 henkilöä esimerkiksi Ruandasta, Iranista ja Syyriasta. Syyria, Ruanda ja Iranin raja-alueet kuuluvat matkakohteisiin, joita Ulkoministeriö suosittelee välttämään. Turvapaikkaa koskevia päätöksiä tehtiin 1.1.-30.11.2014 välisenä aikana 3 377, joista 36 % oli myönteisiä. Kun tutkii vielä tarkemmin tilastoja siitä, mistä maista tulevat saivat myönteisiä päätöksiä ja minkä maalaiset Suomi käännyttää maasta, voi näitä lukuja ymmärtää vielä paremmin.

Suomessa tilastointi on yleensä luotettavaa ja monet toimijat, kuten Maahanmuuttovirasto ja Tilastokeskus tarjoavat paljon maahanmuuttoon liittyvää tietoa täysin ilmaiseksi. Näin ollen kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus ajantasaisen ja todenperäisen tiedon hankintaan maahanmuuttoasioissa. Eduskuntavaaleissa ehdolla olevilta ja maahanmuuttokeskusteluun osallistuvilta politiikoilta tällaista tiedonhankintaa voi odottaa. Kun kokonaiskäsitys Suomeen suuntautuvasta maahanmuutosta on hallussa, on helpompi muodostaa oma kanta maahanmuuton erityiskysymyksiin.

Yhteiskunnan tietovaltaistumisen myötä politiikassakin pärjäävät ne, jotka osaavat hakea ja analysoida tietoa sekä hyödyntää sitä päätöksenteon välineenä. Jos nämä kyvyt puuttuvat poliitikoilta, niin vallan ottavat ne, jotka hallitsevat tieteellisen retoriikan ilman, että puheen sisältö kestää tieteellistä arviointia. Populistit poimivat informaatiotulvasta omille näkemyksilleen suotuisat tilastot ja jättävät huomiotta ne tietolähteet, jotka haastavat esitetyt mielipiteet. Äänestäjien ja median tehtävä on vaatia poliitikoilta vaivannäköä tiedonhankinnan suhteen. Maahanmuuttotiedon saaminen on vaivatonta eikä politiikkaa tarvitse tehdä internetin keskustelupalstojen tai iltapäivälehtien lööppien varassa.

Tiivistettynä:
– Tällä hetkellä suurin osa Suomeen muuttavista tulee muista EU-maista, Venäjältä sekä muutamista Aasian maista, kuten Intiasta ja Kiinasta.
– Suomeen muutetaan useimmiten joko perhesyistä tai työn sekä opiskelun vuoksi.
– Pakolaisia ja turvapaikan hakijoita muuttajista on pieni vähemmistö.
– Kaikki eivät oleskelulupaa tai turvapaikkaa myöskään Suomesta saa, vaan hieman vuodesta riippuen noin viidesosa hakijoista jää ilman oleskelulupaa.
– Monet, varsinkin läpimenneistä hakemuksista, koskevat Suomen kansalaisten tai heidän omaistensa asiaa.
– Turvapaikanhakemuksista reilusti alle puolet on hakijan kannalta myönteisiä (esim. vuonna 2013 45 % ja 2012 43 % myönteisiä päätöksiä).